Tulevaisuuden näkymiä

02.11.2019 7:02:36 Koski Paula

Hyvää marraskuuta lukijani siellä toisessa päässä.

Perustin salini vuonna 2017 helmikuussa, otin virkavapaata silloisesta vaki hommasta Soitelta Lähihoitajana. Vuoden jälkeen sanouduin irti ja aloin tosissaan vetämään päivätyökseni ohjauksia salillani.  Ensimmäinen vuosi oli kaiken opettelua. Kuinka valtava määrä oppimista, tiedon hakua, tekemistä ym. tämä vaatikin. Pikku hiljaa kaikki loksahtaa paikalleen. Luin, kuuntelin ja keskustelin. Otin oppia monesta eri lähteestä. Elämä on yhtä opiskelua ja näinhän se on. 

Jos vielä mennään ajassa taaksepäin niin kaikkeen on syynsä, tiedän sen ja uskon että olen vasta puolessa välissä tätä tietä. Aloitin peruskoulun jälkeen opiskelemaan maa ja kotitalousyrittäjäksi sen jälkeen Lähihoitajaksi ja siitä sainkin elämäntyöni. Kouluttauduin vanhusten erikoisammattitutkintoon. Tein töitä. Kouluttauduin kauneus alalla, tein tiimityötä ja oman työni rinnalla tein tätä sivu työnä. Tein myös liikunnan alan töitä, pidin jumppa tunteja siellä sun täällä. Ajauduin jotenkin koulutukseen myynti ja markkinointi ( merkonomi) tämä ihan liittyen tuohon kauneuden alan työhön, joka sitemmin loppui ajan puutteen vuoksi. 

Meni aikaa tein Lähihoitajan hommia, aloitin oman kunto projektin ja siitä saatu kipinä vei minut Vuokatin urheilu opistoon liikunnan ammattitutkintoon josta valmistuin personal traineriksi ja yrittäjyyteen :) Siitä se sitten alkoikin muhimaan kaikki ideat. Aloin järjestelmällisesti ottamaan asiakkaita, ohjauksia ym. jolloin huomasin että mulla on pohja tällä luoda jotain omaa ja niin siitä sitten tuli toiminnallinen sali Syke. Tarvitsin vielä jotain millä voin palvella asiakkaita kokonais valtaisemmin. Lähdin ravintovalmentaja koulutukseen. Sieltä saadut opit ovat matkan varrella ujuttautunut omaan sekä asiakkaiden parissa työskentelyyn.

Harrastukseni painonnosto samalla meni lujaa vauhtia eteenpäin. Kehityin samalla siinä kun vein tätä muuta elämää eteenpäin. Kun sitä näin taakse päin ajattelee niin onhan se hullua mikä tie siinä onkaan ollut itselläni. Tälläinen maallikko, aloitti liikkeet nimeltä tempaus ja työntö. Niiden opiskelu tekeminen ja reenaaminen vei omaa kuntoani eteenpäin. Tämä heijastu siihen muuhun elämään jota sitten jaksoinkin tehdä kunnon noustessa. Tästä kaikesta sain kipinän painonnostoliiton koulutukseen: ohjaajakoulutus 1 menemään, sieltä kakkoseen hain mutta ryhmää ei saatu kasaan. Tänä syksynä olisi ollut mahdollisuus lähteä suoraan valmentajakoulutukseen, mutta mun tuurilla koulutus siirrettiin keväälle:)

Paiskon töitä salillani, teen henkilökohtaisia avustajan keikkoja sekä olen konsulttina eri firmoille aina silloin kun sopii aikatauluun. Eli kova yritys tässäkin tuoda oman kortensa kekoon omaan talouteen. Välillä mietin onko tässä mitään järkeä? Mutta aina päädyn siihen että on. Nämä kolme tuo elämääni ( perheen lisäksi) sisältöä. Teen unelma duunia salillani, henkilökohtaisena avustajana saan osaksi tehdä tätä työtä mutta myös hoito alan työtä, miksi heittää hukkaan tätäkään. Teen konsulentti hommaa, mikä olisi parempaa kun tämä kokemuksena. Ensikontakti, erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Tuostakin oppii paljon sekä tunnistamaan tunteet, reaktiot ym. Mitkä ns. slouganit menee läpi, mikä toimii ym. Tässäkin yritystä yrittäjältä.

Salillani olen vetänyt avoimia ryhmiä 2017 tähän päivään asti. Tänä vuonna niistä ryhmistä sekä uusiakin asiakkaita tullut ns. pieryhmä valmennukseen jossa sisältö muuttui tarkoituksen hakuiseksi. Tehdään nousujohdanteisesti hommia tiettyyn tavoitteeseen. Rinnalle tuli toinenkin ryhmä joka samalla konseptilla aloitti, osa heistäkin jo tuttuja avoimista ryhmistä. Nämä ryhmät ovat niitä joissa tietty minä tulee esiin. Ajatus pikku hiljaa alkoi kytehän. Miettinyt mitä haluan, kuka minä olen, missä olen hyvä? ryhmä tunnitkin ovat mieluisia ja pidän niistä yli kaiken, näihin kuitenkin jokin puuttuu se palo tai sitten se etten osaa olla ns. valmentamatta heitäkään. Tuntuu että minun pitää jotenkin heitäkin valmentaa tiettyyn tavoitteeseen, tokihan kaikilla on tavoitteet mutta se on heidän omat. Jotenka se olisi aika laaja juttu viedä eteenpäin. Esim. 6 hlöä jolla kaikilla on omat tavoitteet :) eikä se ole näitten tuntien tarkoitus. Niiden tuntien tarkoitus on tuoda asiakkaalle se oma hyvä olo mitä he ovat tunneista tullut hakemaan. Ilman tämän valmentajan liiallista ohjaamista tiettyyn asiaan. 

Tästäkin olen ajansaatossa alkanut tuntemaan itseäni. Onko tämä kaikki vienyt siihen? Ei suoranaisesti vaan olen kasvanut matkan varrella. Olen kasvanut valmentajaksi, ohjaajaksi, liikuttajaksi.

Mutta tällä on haitta puolikin jonka olen saanut tuntea. Se ei sinänsä vaikuta tekemiseeni, mutta taloudelliseen puoleen tai no miten sen nyt milläkin mittarilla analysoi. Onko se vastareaktiota tai muuta... elämäntilanteen muuttumista...halua mennä eteenpäin...ehkä tämäkin tulee sitten myöhemmässä vaiheessa itsellenikin auki :)

Aikaa sitten sain puhelun eräältä henkilöltä. Puhuttiin yhteistyöstä, tehtiinkin sitä kerran. Vierestä seurannut matkaa, keskusteltu aina silloin tällöin kuulumia missä mennään. Kunnes sitten hänen aloittaminen omassa jutussa kysyi minulta haluanko tai olisi personal trainer paikka salilla ja hän on suositellut minua. Täh? vitsi mikä tunne tai sanotaanko kihelmöinti koko kropassa. Mietin, funtsasin mutten kauaa, kunnes joku soitti minulle haastatteli, piti videoida, kuvata ja jännityksellä odottaa mikä on vastaus. Sieltähän tuli " mukaan tiimiin" . Tämähän se vasta alkoi päässäni rullaamaan kaikki ajatuksen sikin sokin. Mitä tässä juuri tapahtui? Pienen shokki reaktion jälkeen, ravistelin itseäni. Tää on se mun juttu. Keskutelut yrittäjän kanssa, vierailu tulevalla " työpaikallani" kuvat ym. antoivat sellaisen lähtemättömän vaikutuksen jotta eihän tätä voi muuta sanoa kuin että tätä tietä lähden kulkemaan. Mutta samalla taustalla monet muut asiat mietityttää, mutta tiedän että ne sujahtavat sekaan niinkuin tähänkin asti. Aika näyttää mitä, miten ja kuinka. Yhdestä asiasta olen saanut päätöksen, joka osaksi huojensi itseäni. En halunnut enkä voinut jättää asiakkaitani pulaan, jotenka siihen sain ratkaisun. Pidän omasta ns. lapsesta kiinni kerran viikossa eli omasta salistani, omasta jutustani. 

Olen jännän äärellä kaikkea huikeeta on tulossa. Toivon vain että pysyn mukana, pystyn antamaan oman panostukseni sekä asiakkaille että yrittäjälle. Tokihan itsekin siellä olen yrittäjänä...hmm...

Jos muuten miettii mistä olen peruskoulun jälkeen aloittanut...maa ja kotitalousyrittäjänä..matkan varrella ollut muutakin...yrittäjänä... KYLLÄ, olen yrittäjä!!!

Ajankohtaista